Vajosuon vaellus

Lähes 30 kilometriä pitkänä Vajosuon vaellus on kahden päivän reissu monelle kokeneemmallekin kävelijälle. Niinpä reitti kannattaakin suunnitella siten, että yöpymiseen soveltuva laavu sattuu kohdalle iltasella. Käytännössä parhaat lähtöpaikat ovat Rantapiha tai Kurjenpesä pohjoisessa ja Vajosuon parkkipaikka etelässä. 

Matkalle mahtuvat Kurjenrahkan kansallispuiston suuret suot, jotka avarina ja luonnontilaisina ovat vaikuttavia kaikkina vuodenaikoina. Reitti sivuaa myös Pukkipalon aarnialuetta ja Savojärveä. Kansallispuiston ulkopuolella vuorottelevat talousmetsät ja maalaismaisemat, joiden lomassa kuljetaan polkuja ja teitä pitkin.

Reitin varrella on kolme yöpymiseenkin soveltuvaa laavua, joissa on tulentekopaikka, puusuoja ja puucee. Lisäksi Vajosuon varrella on vaatimaton vuokratupa, jota vuokrataan huhtikuulta lokakuulle. Juomavettä on mahdollista saada Kurjenpesältä ja Rantapihalta. Reitistön paperikarttaan on merkitty vesipiste myös Kukartintien varteen, mutta tämä vesipiste on valitettavasti poistunut käytöstä Toivolan Kievarin toiminnan päätyttyä. Vajosuolla ja Kurjenrahkalla on luontotornit, joihin kiipeämällä näkee kauas suolakeuksille ja voi tarkkailla kurkia ja muita suon eläjiä.

Korkeuseroja Vajosuon vaelluksella on vähän, eikä maaston vaativuus aseta kulkijalle erityisiä haasteita sen enempää kunnon, kuin varusteidenkaan puolesta. Suo-osuuksilla polku on paljolti pitkostettu. Kuivana aikana jalkineiksi riittää lenkkitossut, mutta syyssateiden aikaan jalkineissa olisi hyvä olla enemmän vartta ja vedenpitävyyttä. Talvikunnossapitoa reiteillä ei ole, mutta lähtöpaikat aurataan myös lumitalvina.